Olen aina katsonut mielelläni elokuvia ja seurannut elokuvamaailman tapahtumia varsinkin Britanniassa ja USA:ssa. Muutaman kuluneen vuoden aikana tuo harrastukseni on kuitenkin jäänyt vähiin lähinnä ajanpuutteen vuoksi. Viimeisen viikon olen kuitenkin elänut elokuvan huumaa.
Elokuvateatterin äänet ja tuoksut tulivat taas tutuksi, kun kävin katsomassa ensi-illassa ihanan Benedict Cumberbatchin tähdittämän The Imitation Gamen. Tarina vei mennessään ja elokuvan päätyttyä mietin, että sitä olisi katsonut pitempäänkin. Elokuvan perustuminen todelliseen henkilöön ja aiheeseen, Alan Turingiin, tietokoneen esi-isään ja natsien käyttämän Enigma –koodin ratkaisijaan, teki elokuvan seuraamisesta kaksin verroin mielenkiintoisempaa. Olen aina pitänyt Benedict Cumberbatcin roolitöistä ja tässä elokuvassa hän teki ehdottomasti parhaan suorituksensa ja oli Oscar -ehdokkuutensa ansainnut.
Kaksi päivää myöhemmin istahdin ensimmäisenä aamulla tietokoneen ääreen ja tutkin nenä kiinni ruudussa Oscar –gaalan tuloksia. Harmikseni tuo loistava elokuva tai sen maaginen pääosan esittäjä eivät olleet voittajien joukossa. Samana iltana seurasin televisiosta uusintalähetystä gaalasta. Gaalan juontaja Neil Patric Harris sai minussa aikaan lähinnä ärsytystä. Ellen deGeneres asetti viime vuonna hersyvällä suorituksellaan riman todella korkealle, eikä Harris päässyt edes riman puoliväliin. Mutta osallistujien pukuvalintoja oli jälleen hauska seurata.
Kotona viikon elokuvaputki jatkui lempivillasukat jalassa ja käsi pop corn kulhossa. Viime vuonna parhaan dokumentin Oscarin voittanut 20 Feet from Stardom oli loistava. Elokuva kertoi taustalaulajien työstä ja musiikin suurkuluttajalle tuo dokumentti oli kuin jäätelökulhon nuoleminen labradorinnoutajalleni eli suurta herkkua. Viikon päätti The Monument´s Men. Elokuva päätyi katsottavaksi näyttelijöiden ja aiheen vuoksi. Rooleissa mm. Cate Blanchett, Matt Damon ja John Goodman. Elokuva perustui tositarinaan taidehistoirioitsijoista, jotka kokosivat natsien varastamia taideteoksia ennen kuin Hitler ehti tuhota ne. Toteutus oli makuuni liian jenkkimäinen vaivaannuttavilla vitseillään ja kivikasvoisella George Clooneylla. Mutta olin osannut varautua tuohon, joten en antanut sen häiritä juonen seuraamista.
Seuraavana katsottavien listalla ovat mm. parhaasta musiikista tänä vuonna Oscarin saanut The Grand Budapest Hotel sekä ensi-iltansa maaliskuussa saava, amerikkalaisilla höystetty kotimainen Big Game. Ja toivottavasti kevät tuo tullessaan myös monta muuta viivähdystä elokuvien maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti